Tieteessä ja julkisessa puheessa miesten sukupuolisuus ja seksuaalisuus ovat jääneet yleensä huomioimatta. Sukupuolta tarkasteltaessa painopiste on ollut naisissa; miehistä puolestaan on puhuttu yleiskäsitteiden, kuten ihminen, kansalainen tai yksilö, avulla. Miestutkimus tekee miesten sukupuolisuuden, seksuaalisuuden ja ruumiillisuuden näkyväksi ja merkitseväksi. Miestutkimus ei ole vakiintunut tieteenala tai oppiaine vaan luonteeltaan poikkitieteellinen temaattinen kenttä, jossa monia eri tieteenaloja edustavat tutkijat kohtaavat. Kukin tutkija käyttää omalle tieteenalalleen – mm. sosiologialle, historiantutkimukselle, kirjallisuustieteelle, sosiaalipolitiikan tutkimukselle, valtiotieteelle, taidehistorialle tai uskontotieteelle - ominaisia metodeja. Heitä yhdistää yhteinen tutkimuskohde eli miehet sukupuolena ja maskuliinisuudet. Toisaalta miestutkimuksen voidaan katsoa olevan myös olla nais- ja sukupuolitutkimuksen alalaji, jossa tämän tieteenalan teoriaperinteestä käsin tarkastellaan sukupuolijärjestelmän tiettyä osaa: miehiä ja maskuliinisuuksia. Miestutkimuksen kenttä on siis hajallaan, ja miestä käsittelevää tutkimusta tehdään monella eri tieteenalalla.

Tutkijoiden kosketus toisiinsa tai naistutkimukseen on monessa tapauksessa ollut satunnaista. Naistutkimuksessa kehitettyjen sukupuolta koskevien teorioiden hyödyntäminen on muilla tieteenaloilla jäänyt osittain vähäiseksi. Suomessa on paljon miestä käsittelevää tutkimusta muun muassa historian-, sosiologian-, työelämäntutkimuksen aloilla, mutta monet näistä tutkimuksista sivuuttavat sukupuolinäkökulman. Eksplisiittisesti sukupuolinäkökulmasta on käsitelty muun muassa miesten ja maskuliinisuuksien suhdetta toisiinsa sekä miesten hierarkioita ja keskinäisiä suhteita, isyyden muutosta ja isyysvapaiden käyttöä, miehen ruumiillisuutta elokuvissa, miesten puhetta puolisoon kohdistuneesta väkivallasta, maskuliinisuuksien kulttuurisia esityksiä, miehiä asevelvollisuusarmeijassa ja sodassa sekä miehiin kohdistuvaa syrjintää ja erityisesti miehiin liittyviä tasa-arvokysymyksiä.

Kriittinen miestutkimus

Miestutkimusta on muun muassa yritetty määritellä, rajata ja kategorisoida sen mukaan, miten eri miesten ja maskuliinisuuksien tutkijat suhtautuvat feministiseen teoriaan ja feministiseen tasa-arvopolitiikkaan. Tämän jaottelun mukaan miestutkimuksen nykyistä valtavirtaa Pohjoismaissa ja Suomessa voidaan kutsua ”kriittiseksi” miestutkimukseksi, käännöksenä englanninkielisestä termistä ”critical studies on men”. Kriittisen mies- ja maskuliinisuustutkimuksen lähtökohta on eksplisiittisesti sukupuoleen keskittyvässä feministisessä teoretisoinnissa. Kriittinen miestutkimus pohjautuu paitsi feministiseen tutkimukseen ja homo- ja queer-tutkimukseen, myös muihin valtaa ja hegemoniaa purkaneisiin lähestymistapoihin marxilaisesta kapitalismin kritiikistä Frankfurtin koulukunnan kriittiseen teoriaan. Kriittisessä lähestymistavassa muun muassa korostetaan tutkijan itsereflektiota, tiedostetaan tutkijan ja aiheen sosiaalinen paikantuminen, huomioidaan valtasuhteet ja tiedon sosiaaliset perustat sekä sitoudutaan naisten ja miesten emansipaatioon.

Kriittinen miestutkimus on myös monitieteistä, mikä käytännössä tarkoittaa vakiintuneiden tieteenalojen ja lähestymistapojen ylittämistä ja sekoittumista. Tutkimusta tekevät sekä miehet että naiset, mikä on hyödyllistä yritettäessä ymmärtää miesten toimintaa ja maskuliinisuuden rakentumista. Kriittisen miestutkimuksen keskeiset teoreettiset käsitteet ovat täten ’sukupuoli’, ’mies’ ja ’maskuliinisuus’. Feministisissä teorioissa on erilaisia näkemyksiä siitä onko ihmisen sukupuoli jotain synnynnäiseltä pohjalta muotoutuvaa vai hänen ulkopuoleltaan rakentuva kulttuurinen ja yhteiskunnallinen järjestelmä tai konstruktio tai jotain näiden väliltä. Sukupuoli voidaan nähdä myös tilanteisina ja ajallisina tekoina tai rituaalisena performaationa. Koska sukupuoli on teoretisoitu, on relevanttia kysyä ”kuka on mies”. Millä perustein miehen kategoria rakennetaan? Kriittinen mies- ja maskuliinisuudentutkimus tutkii fyysis-anatomisten miesten ja heidän tuottamiensa maskuliinisuuksien ohella transmiehiä, transvestisuutta, tyttöpoikia, drag queeneja ja kingejä sekä naismaskuliinisuutta; normatiivista ja ei-normatiivista heteroseksuaalisuutta ja homoseksuaalisuutta.

Miestutkimusta ”miesnäkökulmasta”

Miestutkimuksen piirissä on 2000-luvulta alkaen toiminut myös pienempi ryhmä tutkijoita, joiden mielestä kriittinen miestutkimus on liian kritiikitöntä ja yksipuolista suhteessaan feminismiin ja tasa-arvopolitiikkaan. Miehiin kohdistuva sukupuolisyrjintä, miesvihamielisyys sekä naisten valta halutaan nostaa mukaan miestutkimuksen tutkimuskohteiden joukkoon. Tämän näkökulman mukaan kriittisestä miestutkimuksesta on vaarassa muodostua osa sitä koneistoa ja hegemonista diskurssia, joka syrjii miehiä tasa-arvopolitiikan alueella ja joka näkee miehet ja maskuliinisuuden ensisijaisesti ongelmien aiheuttajina eikä mahdollisina sukupuolisyrjinnän kohteina. Tällaista kriittistä miestutkimusta kyseenalaistavaa ”miesnäkökulmaista” tutkimusta on toistaiseksi tehty Suomessa hyvin vähän, mutta suuntauksen kannattajat ovat voimallisesti yrittäneet haastaa sukupuolitutkimusyhteisön tiedepoliittiseen keskusteluun. Muissa Pohjoismaissa vastaavia suuntauksia ei ole ilmennyt, anglosaksisissa maissa sen sijaan aina 1980-luvulta saakka.

Kriittistä miestutkimusta maailmalla

Nykyään miehiä ja maskuliinisuuksia käsittelevää tutkimusta tehdään kaikkialla maailmassa. Sitä tehdään eri tieteenaloilla ja sen eri haarat eivät välttämättä ole kytköksissä toisiinsa. Suhde feminismiin vaihtelee. Kriittinen miestutkimus kehittyi omaksi perinteekseen 1980-luvun puolivälistä lähtien erityisesti Australiassa, Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. 1990-luvun kuluessa miestutkimus vahvistui myös Pohjoismaissa: järjestettiin yhteispohjoismaisia konferensseja, julkaistiin miestutkimusantologioita ja kirjoitettiin useita kymmeniä väitöskirjoja. 2000-luvulla miestutkimuksen opetus ja tutkielmat ovat edelleen lisääntyneet erityisesti Ruotsissa, missä alaa edistää osaltaan myös pohjoismaiden ensimmäinen miestutkimuksen professuuri. Toisin kuin anglosaksisissa maissa, pohjoismaista miestutkimusta ei ole yleensä erikseen määritelty ”kriittiseksi”, vaan sen sijoittumista naistutkimuksen viitekehykseen ja sitoutumista feministiseen tasa-arvopolitiikkaan on pidetty enimmäkseen itsestään selvänä.

Kriittisen miestutkimuksen tutkimus, opetus ja opiskelu

Suomen yliopistoissa ei ole kriittisen miestutkimuksen yksikköä tai laitosta eikä sitä voi opiskella oppiaineena, opintokokonaisuutena tai omana maisteriohjelmana. Sen sijaan naistutkimuksen tutkintovaatimuksiin sisältyy kriittisen miestutkimuksen opintoja. Naistutkimuksen yksiköt myös tarjoavat miehiä ja maskuliinisuuksia koskevaa opetusta. Kriittistä mies- ja maskuliinisuudentutkimusta tehdään sekä naistutkimuksen yksiköissä että muiden oppiaineiden yhteydessä. Suomen Miestutkimuksen Seuran keskeinen tehtävä on koota yhteen eri oppiaineissa, yliopistoissa, laitoksissa, projekteissa ja vapaina kirjoittajina toimiva tutkijoita.

Naistutkimus

Sukupuolentutkimuksen terminologia on päällekkäistä ja sen takia hämmentävää. ’Naistutkimus’ on sekä hallinnollinen termi, joka viittaa naistutkimuksen ohella kriittiseen miestutkimukseen, tasa-arvotutkimukseen ja queertutkimukseen. Lisäksi termi ’naistutkimus’ voi viitata nimenomaan feministiseen naisten kulttuurista ja sosiaalista sukupuolta koskevaan tutkimukseen. Samaten termillä ’miestutkimus’ on kaksi käyttötapaa. Yhtäältä sitä käytetään puhuttaessa kaikesta miestutkimuksesta (myös kriittisestä) ja toisaalta siihen miestutkimukseen, joka ei lukeudu kriittiseen miestutkimukseen.